Onko BAJO:lla potentiaalia duunata videoita 
musiikkibisneksen ulkopuolelle?
N: Totta vitussa.
J: Vaikka meidän juuret on noissa musiikkivideo -geimeissä, niin mun mielestä kaikki on ihan varteenotettavia keikkoja.
P: Eikä ees varteenotettavia, vaan ihan arkipäivää. Täällä on nytkin kaks äijää ketkä tekee mainostuotannoissa joka päivä hommia.
J: Mikä olisi tulevaisuudessa järkevää, niin yrittää jättää noita yksittäisiä pieniä tekijöitä pois ja siirtää painopiste yrityksiin. Ei enää mitään ”Saat pimeenä parisataa.” -pyyntöjä.

Onko tämä byrokraattinen päätös vai kiinni periaatteesta?
P: No siis. Ei sillä vaan saa budjettia.
N: Me ollaan tehty jo niin paljon pienempiä keissejä, että ehkä seuraava askel olis saada, esimerkiksi, noh, rahaa.
*Naurua*
N: Rahaa, enkä sano nyt palkka mielessä. Rahalla saa tehtyä laatua.
J: Nimenomaan. Tarvitaan isompia budjetteja, että voidaan näyttää mihin me oikeasti pystytään.

Riittääkö Helsinki ja Suomi siihen?
N: Ei, ei mikään riitä.
*Naurua*
J: Nälkä kasvaa syödessä. Vielä tohon budjettiin liittyen, että me ollaan aina pyritty tekemään parasta jälkeä sillä, mitä saadaan.
R: Pistetty omat palkatkin kalustoon.
P: Enemmän kun puolet keikoista, ainakin. 

BAJO on siis käytännössä asiakkaan unelma.
P: Niinhän se on. Laadun takaamiseksi halutaankin suurempia asiakkaita jotka ymmärtävät, että parasta jälkeä tulee kun ei tarvitse laskea senttejä. Tottakai pienestä budjetista täytyy vaan repiä sit kaikki irti, mutta ei me olla voitu vielä kertaakaan tehdä sitä, mitä oikeasti halutaan.

Missä BAJO Helsinki on viiden vuoden päästä, mikä on kollektiivin unelmatilanne?
P: Tätä on tosi hankala arvioida. Yks tavoitteista on, että BAJO Helsingistä on tullut lafka.
J: Tuotantoyhtiö.
P: Jep, ja hyvä asiakaspohja.
J: Asiakaspohjan kannaltahan on tosi mahtavaa, että tulevaisuudessa kaikki neljä meistä kykenee toivon mukaan tuomaan asiakkaita omilta uriltaan. Jokainen tuo pöytään jotakin.

Kuinka hankalaa taide-alalla työskentely on?
J: Moni tulee sanomaan, että eihän teille kohta riitä töitä.
P: Jos sä duunaat vaan tarpeeksi ja paiskit hommia, nii kyllä se maksaa itsensä takaisin. 
J: Vaikka olisit alalla jossa on vaan yks työpaikka, niin sit sun pitää vaan olla tarpeeksi hyvä. Ihan sama onko töissä AV-alalla vai teetkö savikuppeja.
N: Sit sun pitää vaan tehdä vitun siistejä savikuppeja. (Ruvetaan tekemään savikuppeja.)

Agreed!
N: Mutta jos palataan aikaisempaan, BAJO viiden vuoden päästä, huh, ei mitään odotuksia. Voi olla, että tehdään mainoksia, tai voi olla, että kyetään toimimaan täysin luovasti omilla ehdoilla. Ei tarvitsisi tehdä mitään, mikä ei innosta.
P: Kun mun työnantajat näkee tän haastattelun, ne luulee, että mua ei kiinnosta tehdä mainoksia?!
N: Siis ei, puhuin lähinnä taiteilijan unelmatilasta.
J: Siis varmasti kuka tahansa meistä olisi mielellään niin sairas äijä, että saa puhelimeen soiton jossa pyydetään tekemään The Weekndin uusinta musavideota, ilman, että nostaa sormeakaan.
R: Se olisi mahtavaa, että jengi haluaisi BAJO Helsingiltä videon, koska se on BAJO Helsinki.
J: Hyvä Repo (Rasmus), just tota me halutaan!
Unelmaprojekteja?
P: Voiceover -lyhäri.
*Naurua*
R: Joo.
N: Balmainin mainos, Kanyen videot…
P: Fashion filmejä!
J: Siis jos rehellisiä ollaan eihän tätä kollektiivia olisi kasattu, jos nää asiat ei 
kiinnostaisi. Kaikki tekisi hommaa yksin liukuhihnatuotannolla ja laskuttaisi mahdollisimman paljon. Mutta ei se ole meidän tavoitteena.
Mitä ala teiltä vaatii?
N: No, number one: jos sulla ei ole pienintäkään skedetaustaa niin jää vaan kotiin.
*Naurua*
J: Se vaatii paljon, ei yksi skill riitä. Motivaatiota tehdä töitä, valmiutta luoda suhteita ja tutustua alan tekijöihin, taiteellista visiota…
N: Pitää olla silmää, ja sitä VOI harjoittaa.
J: En nää elokuvaajaa, jota ei kiinnostaisi oman duuninsa lisäksi esim. se, miltä valokuvat näyttää tai jopa miltä oma kämppä näyttää. Visuaalisuus näkyy muillakin osa-alueilla.
P: Toisaalta jos ei omaa mitään käytännön taitoja alaan liittyen, tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan se, että pelkät visiot ei riitä. Ensin opetellaan homma käytännössä, jotta kykenisi soveltamaan.
Mitä BAJO Helsingin tiimi tekee vapaalle päästyään?
J: Mitä rankempi viikko ja useampi prokkis, sitä ihanampaa on päästä perjantaina nollaamaan. Arjen unohtamista ei voita mikään. Itseasiassa, joka päivän jälkeen on hyvä nollata. 
*Naurua*
J: Enkä meinaa millään alkoholistin kitkuilua.
”Tiimi ja Editorial käyvät välikeskustelun Helsingin viihteestä 
ja soveliaista haastatteluaiheista.”
J: Siis ei me haluta antaa mitään 24/7 puvut päällä -kuvaa, 
vaikka pidetäänkin ammattimaista linjaa. Me ollaan kuitenkin 
kaikki alle kakskybäsiä ja hauskaa, rentoa porukkaa.
N: ”2017, junnut on tulosh.”
*Naurua*
J: Toi alkaa olla aika kuollut juttu.
P: 2017 ei ole heikoille tilaa.
BAJO Helsingin vahvuudet?
J: Isoin vahvuus on tietoisuus siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
N: Me ollaan kulttuurisesti tosi tietoisia.
J: Pyritään seuraaman, itseasiassa ei edes pyritä vaan SEURATAAN, alan sekä median toimintaa jatkuvasti
P: Ja tiimillä on hyvä kasa kontakteja, BAJO:n linkit Helsingissä ovat suoraan sanottuna erinomaiset.
J: Ei me turhaan pistetty sitä Helsinkiä BAJO:n nimeen. Täällä on tosi vahva kenttä.
N: Koko ala on meidän intohimo ja me ollaan nälkäsiä. Toisaalta me vielä opiskellaan, eikä hätiköidä minkään kanssa. 

You may also like

HAASTATTELUSSA: Edicti
26/02/2017
HAASTATTELUSSA: Djangomayn
23/05/2017
HAASTATTELUSSA: Versace Henrik
14/05/2017
HAASTATTELUSSA: Miro2500
26/02/2017
Back to Top